Leivoksen tarina ponnistaa 1700-luvun muropohjaisesta tortusta, jonka idea oli täytteessä. Leivoksessa sitä vastoin muoto oli tärkein - tortun ja leivoksen erotti kaksinkertainen paistaminen, taikinalaadut ja kuorrutukset. Torttukuorrutuksia tehtiin ruusunmarjasoseesta, myöhemmin myös marsipaanista. Keskiajalla leivoksia olivat rinkeli, stritzel, piparikakku ja vohveli, barokkiaikana pasteija ja torttu. 1800-luvun kahvihuoneilla esiteltiin makeat leivonnaiset, joissa juotiin ranskalaiseen tyyliin kahvia pain a cafe - leivän kera.
Suomen ensimmäisen konditorian avasivat Porvoosen Sveitsin Graubüdenista tulleet sokerileipurit vuonna 1820. Vuonna 1891 Karl Fazer avasi Helsinkiin konditoriansa. Hän toi ulkomailta kinuskin, jonka merkitys kasvoi paitsi kakun kuorrutteena myös leivoksissa.
Myytyään leivonnaisia omasta leipomostaan jo muutaman vuoden kondiittori Fredrik Edvard Ekberg avasi konditorian. Ensimmäisessä lehti-ilmoituksessaan se mainosti aleksanterinleivoksia, masariinileivoksia, napoleonleivoksia ja runebergintorttuja. Ekbergiä kutsutaan helsinkiläisen ja suomalaisen leivoskulttuurin isäksi. Eräs hänen tunnetuimpia leivoksiaan on kilpikonnaleivos.
Leivoksia leivotaan Suomen toreilla donitseista rinkeleihin, jopa koulussa kotitaloudentunneilla käydään läpi leivoksista tietoa teoriatunneilla ja myös päästään leipomaan. Kahvilatyylisiä pubeja löytyy ympäri Eurooppaa, missä kaikki kahvilat tarjoavat kahvia / lattea tai muita kahvilajeja leivoksien kera.
Leivonta on myös osa lasten yleissivistystä kun sitä käydään kouluissakin läpi. Hämeenkylän koulussa oppilaat ovat suunnitelleet leivoksia, jonka jälkeen ovat toteuttaneet ne. Raati valitsee parhaimman leivoksen ja siitä tulee koulun oma leivos. Leivonta-ohjelmia myös näkyy televisiossa jos kiinnostaa oppia leipomaan tai on muuten vaan kiintynyt aiheeseen.
Lähteet: Wikipedian Leivos-sivu ja Wiktionaryn määritelmä sekä toimittajien omat aivot.
Tekijät: Mahku, Santtu ja Jimi
